Suomen
kansallispeli

Pesäpallon lyhyt historia

Pallonlyöntipelit olivat suosittuja Euroopassa 1800-luvulla, mutta vuosisadan loppupuolelle tultaessa niiden asema alkoi horjua ”uuden kilpaurheilun” myötä. Rovasti Aleksander Gummeruksen ja Alma Maria Nordlundin sittemmin 11-lapsiseen perheeseen 1888 syntynyt Lauri ”Tahko” Pihkala kuitenkin näki pallonlyöntipeleillä monenlaisia mahdollisuuksia.

Uuden vuosisadan alussa suosituin pallonlyöntipeli Suomessa oli kuningaspallo, jonka ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin Oulussa 1901. Sen pohjalta Pihkala alkoi kehittää peliä edelleen. Ensimmäinen kosintayritys tulevaan vaimoon epäonnistui, mutta tuotti yhden läpimurroista pesäpalloa ajatellen. Pihkala lähti lähes varattomana Yhdysvaltoihin, sai paljon käytännön oppia kansainvälisestä urheilusta ja tutustui baseballiin.

Yhdysvaltojen matkat edistivät suomalaisen pallonlyöntipelin kehitystyötä. Siihen antoivat vaikutteensa myös Euroopassa suositut lapta Venäjällä, långboll Ruotsissa ja Schlagball Saksassa. Vuonna 1915 Pihkala esitteli pitkäpallon, joka oli eräänlainen muunnos kuningaspallosta.

Kehitystyö jatkui. Erityisesti Pihkala halusi lisätä pallonlyöntipeliin kilpailullista luonnetta. Pesäpallossa yhdistyivätkin Pihkalan vaatimukset leikin ja kilpailun yhdistämisestä, lisäksi laji sopi hyvin suomalaiselle luonteenlaadulle.

Ensimmäinen nykymuotoisen pesäpallon koeottelu pelattiin Helsingissä Kaisaniemen kentällä 14.11.1920. Pitkäpallo vaihdettiin lopullisesti pesäpalloon vuonna 1922 ja lajia lähdettiin aluksi levittämään erityisesti suojeluskuntajärjestön kautta. Samoin pesäpallosta tuli suosittu koulupeli.

Pallo – paras urheiluväline

Suurmenestys Tukholman olympiakisoissa 1912 nostatti Suomessa kansallisen itsetunnon aallon. Sisukas kansa pystyy vaikka mihin oli ydinajatus.

Tuo huuma vaikutti ratkaisevasti pallonlyönnin kohtaloon Suomessa. Kuinka niin? Eihän Tukholmassa lyöty palloa? Kisat olivat yleisurheilun ja yksilölajien juhlaa. Selitys löytyy Pihkalan ajatuksenjuoksusta: 

  • urheilu on väline itsenäisyysperinnössä

  • itsenäisyyttä ajetaan olympian näyttämöllä

  • siellä pitää menestyä

  • menestys on tehokasta valmennusta

  • mikä on maailman paras valmennuskonsti?

  • se on pallonlyönti, siinä juostaan vimmatusti ja heitetään lujasti 

Lauri ”Tahko” Pihkala piti siis palloa parhaana urheiluvälineenä. Pesäpalloa hän pohti 13 vuotta, kunnes lopullinen idea oli valmis. Peliä kehittäessään hän haki kansallisurheilua maahamme. Hän huomasi, että ”milloin jossakin maassa on kansallisurheilu muotoutunut, sellaisena tavallisesti on jokin pallopeli”. Suomessa oli lyömäpallopeleillä vanhat perinteet. Hän piti pallopelejä urheilukoulutuksena ja samalla myös kansakouluna. 

Pallonlyönti oli kuitenkin kyläpeliä, tarvittiin kansallispeli yhtenäisin säännöin kehitettynä. Aikaisempi kosketus baseballiin antoi pontta kehitystyöhön, kokeiluihin. Hän kehitti pesäpalloa myös siksi, että hän näki maassamme melkoisen ristiriidan yksilöurheilun ja joukkueurheilun välillä. Nuorison kasvatus kaipasi hyvää pallopeliä. Samalla voisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: myös yleisurheilu, varsinkin pikajuoksu, voisivat hyötyä. 

Pallopelit, joissa lyödään palloa, juostaan, kopataan ja poltetaan, ovat yleismaailmallisia ja vuosisatoja vanhoja. Euroopassa niitä pelattiin paljon vielä 1880-luvulla, mutta ne kuihtuivat uuden kilpaurheilun jaloissa.

Etkö löytänyt etsimääsi?